Laserhoito
Laserhoitoa käytetään kudosvaurioiden ja kipujen hoidossa. Teho perustuu soluaineenvaihduntaa kiihdyttävään valoenergiaan, joka nopeuttaa haavojen paranemista ja lievittää kipua. Laserhoito on turvallista ja kivutonta, hoitokohta tuntuu vain hieman normaalia lämpimämmältä.
Fysiologiset vaikutukset
Kudosvaurioiden hoito
Laservalosta syntyvä valoenergia kiihdyttää soluaineenvaihduntaa. Fibroplastien ja kollageenin tuotanto kiihtyy, jolloin haavojen paraneminen nopeutuu.
Kipujen hoito
Hermopäätteiden kynnysarvo nousee, josta seuraa kipujen lievittyminen. Valoenergia kiihdyttää aineenvaihduntaa, endorfiinien tuotanto nousee ja se auttaa kipujen lievittymiseen.
Laservalo kiihdyttää verenkiertoa, lymfanesteen aineenvaihdunta lisääntyy, mikä tasapainotta osmoottista painetta ja laskee turvotusta. Samoin tulehdus laskee ja kipu helpottuu.
Ongelmien hoito akupisteiden kautta
Akupunktiopisteissä laserin hidas pulssi kiihdyttää ja nopea rauhoittaa solutoimintaa.
Tutkimustuloksia
Laserhoidon tehosta on saatu tieteellistä näyttöä kudosvaurioiden hoidossa. Esimerkiksi arpikudosten hoidosta ovat tutkimuksia julkaisseet Karu (1986), Abergel (1984) sekä Cisneros (1984).
Walker (1988) havaitsi laserhoidon lievittävän kolmoishermosärkyä. Paras tulos saatiin antamalla hoitoa kerran viikossa 10 viikon ajan.
Tekniikkaa & historiaa
Valo on puhdasta energiaa – sähkömagneettista säteilyä, joka etenee suoraviivaisesti homogeenisessa väliaineessa. Lasereiden aallonpituuksien vaihteluväli on 488 nm (argon) – 10 600 nm (infrapuna).
Fysioterapian hoitopuolella paras aallonpituuksien vaihteluväli on 600-800 nm, joka on ns. softlaser. Esim. HeNe-laser on 632,3-632,8 nm ja rubiinilaser 638 nm.
Leikkauksissa käytettävän laserin aallonpituus on yli 10 000 nm. Hoitomuotona käytettävä laser on täysin turvallinen ja täysin erityyppinen kuin leikkauksissa käytettävä laser.
Merkittäviä vuosilukuja
1917 Albert Einstein mainitsi laserin ensimmäisen kerran
1954 mikrolaser
1958 optinen laser
1960 ensimmäinen toimiva rubiinilaser eli softlaser